Luopuminen

Häpeän viittaa olen harteillani jo liian kauan kantanut,

vihdoin uskallan sen riisua ja jättää taakseni.
Se ei kuulu minulle!

Salainen lähteeni

Samoillessani muistojeni metsän keskellä, pysähdyn hetkeksi vanhalle hylätylle kaivolle. Levähdän ja jatkan taas matkaani kohti valoa. Aion selviytyä!

Nyt minä selviän

Olen nyt aikuinen, en enää pieni ja avuton lapsi. Aikuinen minussa voi suojella tuota sisällä silti vielä olevaa lasta, hoitaa ja antaa sen olla lapsi. Leikkiä, kiikkua hurjissa vauhdeissa, makoilla riippumatossa pehmolelujen kanssa. Minä selviän.